Raitasukkia ja salaista postia

Naapurin alakouluikäiset veljekset olivat kesän aikana kasvaneet ulos vanhoista sukistaan, ja kumisaapaskelien lähestyessä uusille tulisi tarvetta. Tästäpä sain intoa tarttua vaihteeksi sukkapuikkoihin. Kaikkien kesällä neulottujen huivien jälkeen sukkien neulominen tuntuikin tosi kivalta, ja valmista syntyi vauhdilla.

Langat näihin löytyivät omista varastoista. Raitalankaa oli kolme täyttä kerää ja lisäksi tarvittiin jämäkerät vihreää ja turkoosia, kaikki teeteen Sallaa. 3,5 mm:n kantikkailla puikoilla neuloin. Lankamäärän rajallisuuden vuoksi raitoja ei ollut yhtään varaa kohdistella.

Isommat sukat ovat kokoa 39 ja pienemmät noin kokoa 34. Näitä pieniä kokoja on minusta aina vähän vaikea arvioida, vaikka kuinka tavailen Sukkalehdestä silmukkamääriä ja senttejä. Toivottavasti kuitenkin ovat käyttökelpoiset.

Ilmoittauduin vuosien tauon jälkeen mukaan Salaisen Neuleystävän syyskierrokselle. Ensimmäisenä yhteydenottona piti lähettää postikortti. Minä sain oman korttini tänään. Mieltäni lämmitti erityisesti kortin aihe, tarkkaan juuri minua varten valittu. Kiitos SNY!

Kesätaivas

Tämä on ollut oikea huivien kesä. Laskeskelin tuossa äsken että tämä upeanvärisestä Tuulen tyttärestä neulomani Summer Sky on jo kahdeksas huivini ihan muutaman kuukauden sisällä.

Tämä Janina Kallion malli on helppo ja yksinkertainen, juuri sopiva kisakatsomoon. Ihan mukavaa neulottavaa, vaikkakin loppupuolella monet peräkkäiset reikäkerrokset alkoivat jo vähän kyllästyttää. Tuloksena kuitenkin kaunis, ilmava huivi.

Lankana siis Louhittaren luolan Tuulen tytär, 50 % merinoa ja 50% silkkiä. Kuten arvata saattaa,  aivan ihanan tuntuista neuloa ja käyttää. Väri on nimeltään Jalokivi. Nämä tummat turkoosit ovat välillä hiukan haastavia kuvattavia. Oikea sävy tulee parhaiten esiin ensimmäisessä kuvassa.

Kunnon pingotusraudat pitäisi vielä hankkia, saisi reunoista siistimmät. Ihan perinteisellä nuppineulamenetelmällä huivista tuli 195 cm leveä ja 50 cm korkea.

Nyt on kyllä omat ja naapurinkin huivitarpeet vähäksi aikaa tyydytetty. Mikähän kausi on vuorossa seuraavaksi? Paitakausi?

Kotikutoista

"Kotikutoinen" voisi olla teemasana tälle postaukselle. Lankaa en sentään ole itse kehrännyt, mutta sen värit ovat peräisin viime postauksessa esitellyistä värjäyskokeiluistani. Mallikin on oma kehitelmä, vaikutteita  on kyllä tarttunut vähän sieltä ja täältä.

Lankana tässä on Mio, 100% merinolanka, jonka olen siis elintarvikeväreillä värjännyt. Lankaa myytiin joskus hyvällä alennuksella, joten uskalsin ottaa riskin ja heittää vyyhdit pataan. Mietin ettei rahallinen tappio olisi  kovin suuri vaikkei värjäystulos olisikaan ihan sitä mitä toivoin.

Turkoosi osuus on raidoitettu kahdelta eri kerältä. Pohjaväri on molemmissa sama, mutta väripilkut on tehty eri väreillä.

Pinkit raidat ovat Dropsin Fabelia. Huivi on semmoista kaulahuivikokoa, leveys 160 cm, korkeus keskikohdasta 45 cm. Lankaa kului 150 g, nelosen puikoilla neuloin.

,

Nyt on kiire saada puikkoja vähän tyhjemmiksi, tuolla Raverlyn puolella on näet alkamassa Joji Locatellin KAL. Muutama päivä vielä aikaa päättää mitä neuloisi. Puntilla houkuttelisi, mutta järkevämpi vaihtoehdoista olisi Japan sleeves , siihen kun on jo sopivat langatkin valmiina. Kumpaan tahansa päädynkin, väri on jo päätetty. Se on harmaa.

Väriliemiä

Kesäloman aikana innostuin kokeilemaan lankojen värjäystä. Joskus aikoinaan olen kokeillut värjäystä Kool-Aid juomajauheella, mutta silloin lopputulos ei ollut erityisen onnistunut. Tällä kertaa päädyin käyttämään kaupan elintarvikevärejä, kun Ullasta löytyi niille hyvät ohjeet.  Hyvistä ohjeista huolimatta tulokset olivat vaihtelevia. Parhaiten onnistuivat minusta siniset ja turkoosit sävyt.

Tummin sininen on tosin käynyt värikylvyssä neljä kertaa. Alunperin valkoisesta Nallesta oli ensin tarkoitus tehdä kelta-oranssia. Väri jäi niin haaleaksi, että päädyin värjäämään sen uudelleen punaisella. Ei toiminut vieläkään. Jostain olin lukenut, että etikkapunajuuriliemellä voisi myös värjätä. Tuumasta toimeen, mutta tuloksena edelleen haalean marjapuuronpunaista lankaa. Lopulta upotin langan vielä siniseen liemeen, ja bingo! Viimeinkin kelvollinen lopputulos.

Yhden kohtuuonnistuneen kelta-oranssinkin sain aikaiseksi. Pohjana tässä luonnonvalkoinen Mellanraggi

Kolme vyyhtiä Jäsbogarnin valkoista Mioa muuttui kirjavaksi

Violetin ajattelin alunperin valkopohjaiseksi pinkein ja turkoosein roiskein, Huuhteluvaiheessa värit kuitenkin sotkeentuivat rumasti. Sinistä ja punaista oli vielä tilkat jäljellä, joten tein niistä uuden liemen. Aika kiva lopputulos näinkin.

Hiukan olen jo ehtinyt värjäämistäni langoista neulomaankin. Mioista on huivi pingottumassa, ja turkoosi-vihreästä Mellanraggista on tulossa sukat

Nähtäväksi jää miten nämä värit kestävät käyttöä. Vielä haluaisin saada aikaan kunnon kirkkaanpunaista lankaa. Sitä varten pitäisi ehkä hankkia jotain happovärejä. Ja kasvivärjäystäkin olisi mielenkiintoista kokeilla. No, ehkä sitten seuraavalla kesälomalla...

Amazing Technicolor Dreamsweater

Olen ihastellut Stephen Westin malleja jo pitkään, ja suunnitellut neulovani jonkun hänen upeista huiveistaan. Huiveja on kuitenkin viimeaikona tullut neulottua jo aika monta, välillä teki mieli neuloa jotain muuta. Täytyy kyllä sanoa, ettei tämä paita ollut ensimmäisten joukossa ehdolla, kun Raverlyssa etsiskelin sopivaa neulottavaa. Jyväskylässä Stephenin kurssilla näin kuitenkin erään naisen sovittavan tätä mallia, ja yllättäen sen neulominen alkoikin kiinnostaa.

Oiken kiva malli tämä Amazing Technicolor Dreamsweater olikin neuloa, joskin pieniä muutoksia tein. Stephenin näkee usein käyttävän sanontaa "More is more, less is a bore", ja aika lailla sitä linjaa  noudatti tämäkin malli kaikenvärisine raitoineen ja roikkuvine langanpäineen. Itse olen enemmänkin "Less is more"tyyppiä, joten yksinkertaistin vähän.

Hihoista tein vain 3/4 pituiset, ja helman langanpäätkin päättelin. Ja sitä pääteltävää muuten riittikin...
Lankana tässä on HolstGarnin Noble väreissä Denim, Jay ja Glacier. Niitä kului yhteensä 284 g. Viitosen puikoilla neuloin, joten nopeasti tuli valmista.

Olkapääkiilojen neulomista ohjeen mukaisesti suoraan paikalleen en mitenkään saanut onnistumaan siististi. Lopulta päädyin neulomaan kiilat erikseen ja kiinnittämään paikoilleen ompelemalla. Toimii se kai näinkin.

 Näin jälkikäteen katsottuna värisävyt olisi voinut valita  tarkemminkin. Jos sävyt olisivat vielä lähempänä toisiaan, raidat eivät erottuisi niin selvästi, ja ilme olisi rauhallisempi. Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen. Paidasta tuli tosi mukava ja kotoisa, sellainen johon on ihana kääriytyä kylmällä säällä.