Viimetipan valopallot

Tämän joululahjan kanssa oli todellakin tulla kiire. Joo, myönnetään, minulla on vähän taipumusta jättää asioita viime tippaan, mutta tällä kertaa myöhäiselle aloitukselle on kyllä hyvä selityskin. Olin nimittäin jo hyvissä ajoin syksyllä neulonut äidilleni lahjaksi huivin. Vähän ennen joulua tuli kuitenkin jostain syystä äidin kanssa puhetta huiveista, jolloin hän totesi kaapissaan olevan monta ihan käyttämätöntä huivia, hän kun ei ole huivi-ihminen ollenkaan. No enhän minä tämän jälkeen  voinut huivia pakettiin kääriä, piti pikavauhtia keksiä jotain muuta.

Olin kuvissa ihaillut kauniita virkattuja valopalloja, mutta en oikein luottanut omiin virkkaustaitoihini. Ihana-lehdestä löytyi kuitenkin niin hyvät selkeät kuvalliset ohjeet, että uskaltauduin kokeilemaan. Virkkasin ympyröitä aina kun oli vähänkin aikaa, töissäkin tauoilla koukku viuhui. Ja sain kuin sainkin lahjan ajoissa valmiiksi.

Pallot on virkattu Haeklegarn Nr 5 puuvillalangasta, 1.75 mm:n koukulla ja kovetettu Erikeeperin ja veden seoksella.

Vielä aatonaattona näytti pahasti siltä, että ei valmista ei tule ajoissa, mutta vuorokauden vaihtuessa kovetteeseen kastellut pallot sai ripustaa kuivumaan.

Aamulla pallot olivat kuivuneet, ja valot sai laittaa paikoilleen.

Kaikki pallot eivät ole aivan pyöreitä, taisin täyttää joitain ilmapalloja vähän liikaa. Muuten olen kyllä lopputulokseen ihan tyytyväinen, ja lahjansaajakin vaikutti ilahtuneelta.

Tällaiset voisi kyllä jossain vaiheessa virkata omaankin kotiin.

                                            VALOISAA UUTTA VUOTTA 2017!

Joulukuun Sny-paketti

Ihan kamalan nopeasti kului tämä syksy ja Salainen neuleystävä-kierros. Oikeastaan ennenkuin ehdin odotellakaan tuli postista ilmoitus saapuneensta lähetyksestä, viimeisestä Sny-paketista. Vaikka tuntui hiukan haikealta tämä leikin loppuminen, odotin toisaalta mielenkiinnolla ja uteliaana tietoa siitä kuka näiden ihanien pakettien lähettäjänä on ollut. Ennenkuin paljastan sen tiedon, haluan vielä esitellä tämän viimeisen paketin.

Paketista paljastui taas vaikka mitä!

Joulukuun ohjeistuksesta oli valittu vaihtoehto "lämmintä käsille". Tämän toteuttamista varten oli mukana kaikki tarvittava: Kauniin väristä Big Delight lankaa, ohje huovutettuihin lapasiin, ja vielä sopivat puikotkin.

Lankojen väri oli valittu sopimaan Ystäväiseni neulomaan, pehmeään kaulahuiviin.

Paketissa oli myös herkkuja, Englannin lakuja ja ihanaa jouluisen tuoksuista rooibosteetä. Kaikki rooibosteet maistuvat minulle, mutta tämä, kardemummalla ja appelsiinilla maustettu, on yksi herkullisimmista mitä olen maistanut. Myös koiraa oli tälläkin kertaa  muistettu.

Lisäksi paketissa oli jouluaiheinen käsityölehti ja salaperäinen paketti, jonka olen ainakin toistaiseksi malttanut jättää avaamatta.

Ja tälläkin kertaa SNY:ni oli onnistunut löytämään kirahviaiheisen kortin, joulukortin vieläpä!

 Tästä kaikesta on kiittäminen Osakaista! Suuret ja lämpimät kiitokset tästä syksystä ja mahtavista paketeista! Joka kerta pakettia availlessani on tuntunut, että ne on koottu ajatuksella juuri minulle.
Mukavaa joulun odotusta ja kiireettömiä juhlapyhiä sinulle!

Perussukat

Joulupukin apurina tässä on tullut viimeaikoina häärittyä, siksipä ei täälläkään ole voinut juuri mitään esitellä. Näiden sukkien saaja ei kuitenkaan varmasti blogiin eksy, joten uskallan kuvan tänne laittaa.

Ihan perussukat on kyseessä, kokoa 42-43

Lankana näissä on Twister Sox 6 Color, sama kuin näissä aiemmin neulomissani ruskeasävyisissä. Hyvin tuntuu kestävän, käyttöä ja pesua, joten mielellään langasta toisetkin sukat neuloi. Tykkään myös siitä miten tämä raidoittuu. Sukat on neulottu 3 mm:n puikoilla. Näin jälkikäteen huomasin neuloneeni edelliset hiukan pienemmillä puikoilla, ja jälki on kyllä selvästi siistimpää. Kannattaisi varmaan joskus lukea vanhoja blogikirjoituksiaan, siellähän asia oli selvästi sanottu.

Yhteisneulonnat ovat päässeet hyvään alkuun. Project Peace näytti eilen tältä

Ja Satakieli Advent MKalin alku on tällainen

Ihan kivoja projekteja molemmat.

Tupsupipoja

Joskus alkuvuodesta innostuin hamstraamaan lanka-alesta paksua viilalankaa, ajatuksena neuloa siitä myssyjä ja pipoja. Useampia niitä silloin valmistuikin, esimerkiksi nämä ihan ekassa postauksessa esitellyt. Monta kerää lankaa jäi kuitenkin vielä neulomatta. Nyt kun talvi taas tekee tuloaan kaivoin nämä paksukaiset uudelleen esille ja neuloin muutaman tupsupipon.

Tässä kuvassa tupsut ovat oikeasti vielä kiinnittämättä, kun halusin päästä ulos kuvaamaan valoisaan? aikaan.

Lankana näissä on Ragazza Lei, 100% villalanka, joka minusta näyttää ihan markkinoilla myytävältä metrilakulta.

Pipot ovat ihan perus 1 oikein 1 nurin joustinta, 40-46 silmukkaa, neulottu 9 mm:n puikoilla.

Samaa lankaa yksivärisenä on käytetty näihin kokeiluihin.

Musta on 3 oikein 1 nurin joustinta, puna-beigessä joka toinen kerros 1 o, 1 n ja joka toinen pelkkää oikeaa. On tällä neuloksella kai joku nimikin, en vaan nyt saa sitä mieleeni. Nämä kaksi on neulottu 8 mm:n puikoilla, vähän tiiviimmiksi.
Näitä on niin hauska ja nopea neuloa, että saatan neuloa vielä muutaman lisääkin. Lankaakin kun on jokunen kerä jäljellä...

Tämä joulunalusaika on perinteisesti monenlaisten kalenteriyhteisneulontojen aikaa. Itse lähdin tällä kertaa mukaan kahteen.
Heidi Alanderin SatakielimysteeriKalissa neulotaan huivia Tukuwoolista. Valitsin omaan huiviini nämä värit

Toisessa projektissa neulotaan rauhaa. Niin maailmaan kuin omaan sisimpäänkin. Tavoittelemisen arvoista ainakin <3

Marraskuun SNY-paketti

Marraskuun SNY-paketin teemanahan oli, vähän tiivistäen, itsetehtävä lahjaidea jollekin läheiselle. Salainen ystäväni oli toteuttanut tämän laittamalla pakettiin ohjeen ja langat kivoihin nyöritettyihin polvisukkiin. Luulenpa, että päädyn neulomaan sukat tyttärelleni, joka viettää synttäreitään nyt marraskuussa. Harmaa Novitan Duo-lanka tosin on niin minun väriseni, että taidan säästää sen omiin sukkiini, ja neuloa tyttärelle jostain muusta väristä.

Paketissa oli ohjeen ja lankojen lisäksi herkkuja niin minulle kuin koirallekin. Oma pussini on vielä avaamatta, mutta koira sai jo maistiaisen, joka katosi parempiin suihin pikavauhtia. Lisäksi sain ison paketillisen tuikkukynttilöitä. Mistähän SNY tiesitkin, että nämä olivat minulta juuri loppumassa? Hauska tuunattu korttikin osui taas ihan kohdilleen, kortin koira kun muistuttaa kovasti meidän koiraamme. Samanlainen punainen pantakin kaulassa :)

Kuvaaminen ei minulta tässä pimeydessä  oikein ottanut onnistuakseen, siksi vain yksi kuva, ja sekin valitettavan kehno. Saa siitä jonkinlaisen käsityksen toivottavasti kuitenkin.

Vaikka kuva onkin huono, paketin sisältö osui taas ihan nappiin. Suuret ja lämpimät kiitokset sinulle SNY!

KIITOS!

Worsted Boxy

Suunnitelmat on tehty muutettaviksi. Alunperin minulla oli tarkoituksena osallistua Joji Locatellin syksyiseen yhteisneulontaan neulomalla kauan haaveilemani Japan Sleeves Dropsin Alpacasta. Pienet pätkät pitsiä neulottuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ihanan pehmeä alpakka on tähän malliin ehkä vähän liiankin pehmeää. Kauniit pitsikuviot eivät erotu kunnolla. Päädyin purkamaan aloituksen, ja vaihtamaan sekä langan että mallin. Nyt malliksi valikoitui ihan peruspaita, helppo ja yksinkertainen Worsted Boxy.

Lankana tässä on Malabrigon Rios värissä Aguas.  Lanka on 100% merinoa, aivan ihanaa neulottavaa. Ja valmis neule todella miellyttävän tuntuinen pitää.

Ainoa asia mikä tässä vähän harmittaa on se, että paidan helmassa lanka muodostaa tuollaisia vinoja raitoja. Näin jälkeenpäin ajatellen, tämän olisi välttänyt, kun olisi tajunnut neuloa kahdelta kerältä raidoittaen.  No, tällaisenaankin tätä tulee varmasti käytettyä, ja nythän minulla on hyvä syy neuloa paidasta toinen, parempi, versio.

Neuloin paidan puolta kokoa suositeltua (5,5 mm) pienemmillä puikoilla ja M koon silmukoilla, ja mielestäni koko meni näin aika nappiin. Lankaa kului 430 g.

Lankaihanuus piti tietysti käyttää tarkkaan. Loppu 70 g riitti juuri ja juuri Field of Wildflowers myssyyn.

Nyt minulla on siis uuden lempipaidan lisäksi myös uusi lempimyssy. Ja kyllä se Japan Sleeveskin vielä puikoille pääsee, kunhan joululahjaneulomukset on ensin neulottu.

Lokakuun SNY-paketti

Lokakuun pakettini ehti tehdä pienen kierroksen ennen saapumistaan, mutta löysi kuin löysikin perille. Niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa, ja tämä sanonta piti kyllä paikkansa tässäkin tapauksessa. Paketista paljastui vaikka mitä mielenkiintoista ja ihanaa. Kunhan ensin sain kerittyä auki tämän käärön.

Teemaväristä ei jäänyt epäselvyyttä. Ja parahin SNY, oranssi väri ei ollut lempivärieni listalla siitä syystä, etten halunnut jatkaa listaa loputtoman pitkäksi. Pidän kyllä myös oranssista. (niinkuin oikeastaan ihan kaikista väreistä).

Kääröä piti kasassa muutama kerällinen lankaa, Päällimmäisenä Seiskaveikkaa ja sen alta löytyi SandnesGarnin Smartia, joka onkin itselleni ihan uusi tuttavuus. Kiva päästä sitäkin kokeilemaan. Ei ihme, että lankaa oli tarvittu paljon, kun sillä piti peittää tällainen määrä aarteita

Huovutettua saippuaa pitää ehdottomasti kokeilla. Olen sellaisia joskus nähnyt, mutta neuvot tekemiseen pitää kyllä googlettaa. Hauska sattuma olivat nuo sakset, juuri päivällä olin ajatellut, että pitää ostaa sellaiset uudet kadottamieni tilalle. Tee on kuvanottohetkellä jo nautittu, samoin Daimista on jäljellä enää kuoret. Hyviä olivat molemmat :)

Näiden kaikkien lisäksi kääröstä paljastui vielä tällainen paketti

Ja paketista lisää lankaa

Tästä Salidasta olen joskus yhdet sukat kutonut, oli oikein mukavaa neulottavaa.

Ja vielä pitää erikseen mainita kortti. Taas SNYni oli löytänyt ihanan kirahvikortin. (älä kuitenkaan ota mitään stressiä näistä korteista, minulle kelpaa kyllä muutkin kuva-aiheet)

Tämän varsinaisen paketin vielä seikkaillessa matkoillaan, salainen ystäväni ehti jo lähettää toisenkin paketin. Tästä 'lohdutuspaketista' paljastui sukkalankaa, heijastin ja värikäs kortti. Heijastin roikkuu jo takissani, ja langoista tuli vain huonoja kuvia, joten niitä en nyt tähän laita. Kaunista murrettua vihreää ja lämpimän punaista ovat väriltään.

Oikein oikein suuret ja lämpimät kiitokset sinulle SNY! Ihan mahdottoman hieno paketti!

Peeping Cowl

Syksy etenee, ja arki kiireineen tuntuu iskeneen päälle ihan täydellä voimalla. Neuleaikaa ei tunnu olevan tätänykyä nimeksikään. Ja jos jotain valmistuukin, se kuuluu kategoriaan "toistaiseksi salaista"
Yksi näytettävä juttu kuitenkin on. Joji Locatellin Raverlyryhmässähän on menossa syksyinen KAL, ja siihen osallistuin tällä Peeping Cowl kaulurilla.

Lankoina tässä on Louhittaren luolan Tuulen tytär värissä karpalo ja kolme Väinämöisen minivyyhtiä, väreinä mm okra ja savu. Kolmosen pyöröllä neuloin.  Hiukan piti mallia muokata, jotta sain langat riittämään. Halusin kuitenkin käyttää juuri näitä värejä, sopivat minusta niin hyvin tähän syksyiseen ajankohtaan.

Raitoineen ja erilaisine mallineuleineen tämä oli oiken mukavaa neulottavaa. Keskittymistä vaativat pitsi- ja palmikkoosuudet ja helpot raidat vuorottelivat sopivasti, kyllästymään ei ehtinyt.

Jojin KAL jatkuu vielä marraskuun alkuun. Saa nähdän ehdinkö saada siihen mennessä valmiiksi jotain muutakin...

Syyskuun SNY-paketti

Syksyn ensimmäinen Sny-paketti on ollut minulla jo muutaman päivän, pahoittelut Salainen Ystäväni, että esittely tulee näin  vähän viiveellä.

Paketin väriteema oli lämmin punainen, ja kaikenlaisia kivoja juttuja Sny:ni oli tässä värissä löytänytkin.

Neulottuja neliöitä vaikkapa peiton aloitukseksi, ja mukaan ohje ja lisää lankaa jotta voisin itse jatkaa. Virkkuukoukkujen säilytyspussukka tulee oikein tarpeeseen, jatkossa ei enää tarvitse etsiskellä koukkuja ympäri taloa, kun kaikki löytyvät samasta paikasta. Kynttilöitä ja lempiteetäni syysiltojani sulostuttamaan ja vielä vyyhti Wetterhoffin Silviaa, omiaan vaikkapa huiviin.

Sokerina pohjalla vielä ihana kortti. Sopisi vaikkapa tauluksi, vai mitä? Mistä sinä Sny näitä täsmäkortteja löydätkin? (Jos siis joku ei vielä ole arvannut, olen jotenkin viehättynyt kirahviaiheesta)

                          SUURET KIITOKSET AJATUKSELLA KOOTUSTA PAKETISTA!

                                             

Raitasukkia ja salaista postia

Naapurin alakouluikäiset veljekset olivat kesän aikana kasvaneet ulos vanhoista sukistaan, ja kumisaapaskelien lähestyessä uusille tulisi tarvetta. Tästäpä sain intoa tarttua vaihteeksi sukkapuikkoihin. Kaikkien kesällä neulottujen huivien jälkeen sukkien neulominen tuntuikin tosi kivalta, ja valmista syntyi vauhdilla.

Langat näihin löytyivät omista varastoista. Raitalankaa oli kolme täyttä kerää ja lisäksi tarvittiin jämäkerät vihreää ja turkoosia, kaikki teeteen Sallaa. 3,5 mm:n kantikkailla puikoilla neuloin. Lankamäärän rajallisuuden vuoksi raitoja ei ollut yhtään varaa kohdistella.

Isommat sukat ovat kokoa 39 ja pienemmät noin kokoa 34. Näitä pieniä kokoja on minusta aina vähän vaikea arvioida, vaikka kuinka tavailen Sukkalehdestä silmukkamääriä ja senttejä. Toivottavasti kuitenkin ovat käyttökelpoiset.

Ilmoittauduin vuosien tauon jälkeen mukaan Salaisen Neuleystävän syyskierrokselle. Ensimmäisenä yhteydenottona piti lähettää postikortti. Minä sain oman korttini tänään. Mieltäni lämmitti erityisesti kortin aihe, tarkkaan juuri minua varten valittu. Kiitos SNY!

Kesätaivas

Tämä on ollut oikea huivien kesä. Laskeskelin tuossa äsken että tämä upeanvärisestä Tuulen tyttärestä neulomani Summer Sky on jo kahdeksas huivini ihan muutaman kuukauden sisällä.

Tämä Janina Kallion malli on helppo ja yksinkertainen, juuri sopiva kisakatsomoon. Ihan mukavaa neulottavaa, vaikkakin loppupuolella monet peräkkäiset reikäkerrokset alkoivat jo vähän kyllästyttää. Tuloksena kuitenkin kaunis, ilmava huivi.

Lankana siis Louhittaren luolan Tuulen tytär, 50 % merinoa ja 50% silkkiä. Kuten arvata saattaa,  aivan ihanan tuntuista neuloa ja käyttää. Väri on nimeltään Jalokivi. Nämä tummat turkoosit ovat välillä hiukan haastavia kuvattavia. Oikea sävy tulee parhaiten esiin ensimmäisessä kuvassa.

Kunnon pingotusraudat pitäisi vielä hankkia, saisi reunoista siistimmät. Ihan perinteisellä nuppineulamenetelmällä huivista tuli 195 cm leveä ja 50 cm korkea.

Nyt on kyllä omat ja naapurinkin huivitarpeet vähäksi aikaa tyydytetty. Mikähän kausi on vuorossa seuraavaksi? Paitakausi?

Kotikutoista

"Kotikutoinen" voisi olla teemasana tälle postaukselle. Lankaa en sentään ole itse kehrännyt, mutta sen värit ovat peräisin viime postauksessa esitellyistä värjäyskokeiluistani. Mallikin on oma kehitelmä, vaikutteita  on kyllä tarttunut vähän sieltä ja täältä.

Lankana tässä on Mio, 100% merinolanka, jonka olen siis elintarvikeväreillä värjännyt. Lankaa myytiin joskus hyvällä alennuksella, joten uskalsin ottaa riskin ja heittää vyyhdit pataan. Mietin ettei rahallinen tappio olisi  kovin suuri vaikkei värjäystulos olisikaan ihan sitä mitä toivoin.

Turkoosi osuus on raidoitettu kahdelta eri kerältä. Pohjaväri on molemmissa sama, mutta väripilkut on tehty eri väreillä.

Pinkit raidat ovat Dropsin Fabelia. Huivi on semmoista kaulahuivikokoa, leveys 160 cm, korkeus keskikohdasta 45 cm. Lankaa kului 150 g, nelosen puikoilla neuloin.

,

Nyt on kiire saada puikkoja vähän tyhjemmiksi, tuolla Raverlyn puolella on näet alkamassa Joji Locatellin KAL. Muutama päivä vielä aikaa päättää mitä neuloisi. Puntilla houkuttelisi, mutta järkevämpi vaihtoehdoista olisi Japan sleeves , siihen kun on jo sopivat langatkin valmiina. Kumpaan tahansa päädynkin, väri on jo päätetty. Se on harmaa.

Väriliemiä

Kesäloman aikana innostuin kokeilemaan lankojen värjäystä. Joskus aikoinaan olen kokeillut värjäystä Kool-Aid juomajauheella, mutta silloin lopputulos ei ollut erityisen onnistunut. Tällä kertaa päädyin käyttämään kaupan elintarvikevärejä, kun Ullasta löytyi niille hyvät ohjeet.  Hyvistä ohjeista huolimatta tulokset olivat vaihtelevia. Parhaiten onnistuivat minusta siniset ja turkoosit sävyt.

Tummin sininen on tosin käynyt värikylvyssä neljä kertaa. Alunperin valkoisesta Nallesta oli ensin tarkoitus tehdä kelta-oranssia. Väri jäi niin haaleaksi, että päädyin värjäämään sen uudelleen punaisella. Ei toiminut vieläkään. Jostain olin lukenut, että etikkapunajuuriliemellä voisi myös värjätä. Tuumasta toimeen, mutta tuloksena edelleen haalean marjapuuronpunaista lankaa. Lopulta upotin langan vielä siniseen liemeen, ja bingo! Viimeinkin kelvollinen lopputulos.

Yhden kohtuuonnistuneen kelta-oranssinkin sain aikaiseksi. Pohjana tässä luonnonvalkoinen Mellanraggi

Kolme vyyhtiä Jäsbogarnin valkoista Mioa muuttui kirjavaksi

Violetin ajattelin alunperin valkopohjaiseksi pinkein ja turkoosein roiskein, Huuhteluvaiheessa värit kuitenkin sotkeentuivat rumasti. Sinistä ja punaista oli vielä tilkat jäljellä, joten tein niistä uuden liemen. Aika kiva lopputulos näinkin.

Hiukan olen jo ehtinyt värjäämistäni langoista neulomaankin. Mioista on huivi pingottumassa, ja turkoosi-vihreästä Mellanraggista on tulossa sukat

Nähtäväksi jää miten nämä värit kestävät käyttöä. Vielä haluaisin saada aikaan kunnon kirkkaanpunaista lankaa. Sitä varten pitäisi ehkä hankkia jotain happovärejä. Ja kasvivärjäystäkin olisi mielenkiintoista kokeilla. No, ehkä sitten seuraavalla kesälomalla...

Amazing Technicolor Dreamsweater

Olen ihastellut Stephen Westin malleja jo pitkään, ja suunnitellut neulovani jonkun hänen upeista huiveistaan. Huiveja on kuitenkin viimeaikona tullut neulottua jo aika monta, välillä teki mieli neuloa jotain muuta. Täytyy kyllä sanoa, ettei tämä paita ollut ensimmäisten joukossa ehdolla, kun Raverlyssa etsiskelin sopivaa neulottavaa. Jyväskylässä Stephenin kurssilla näin kuitenkin erään naisen sovittavan tätä mallia, ja yllättäen sen neulominen alkoikin kiinnostaa.

Oiken kiva malli tämä Amazing Technicolor Dreamsweater olikin neuloa, joskin pieniä muutoksia tein. Stephenin näkee usein käyttävän sanontaa "More is more, less is a bore", ja aika lailla sitä linjaa  noudatti tämäkin malli kaikenvärisine raitoineen ja roikkuvine langanpäineen. Itse olen enemmänkin "Less is more"tyyppiä, joten yksinkertaistin vähän.

Hihoista tein vain 3/4 pituiset, ja helman langanpäätkin päättelin. Ja sitä pääteltävää muuten riittikin...
Lankana tässä on HolstGarnin Noble väreissä Denim, Jay ja Glacier. Niitä kului yhteensä 284 g. Viitosen puikoilla neuloin, joten nopeasti tuli valmista.

Olkapääkiilojen neulomista ohjeen mukaisesti suoraan paikalleen en mitenkään saanut onnistumaan siististi. Lopulta päädyin neulomaan kiilat erikseen ja kiinnittämään paikoilleen ompelemalla. Toimii se kai näinkin.

 Näin jälkikäteen katsottuna värisävyt olisi voinut valita  tarkemminkin. Jos sävyt olisivat vielä lähempänä toisiaan, raidat eivät erottuisi niin selvästi, ja ilme olisi rauhallisempi. Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen. Paidasta tuli tosi mukava ja kotoisa, sellainen johon on ihana kääriytyä kylmällä säällä.